Oikeastaan, mitään erikoista ei ole tapahtunut. Täytin vuoden alussa 18, ja sitten ollaan menty tyylillä kauhajoella, lapualla, kauhajoella, lapualla jne... Ei siis kauheen hohdokasta. Viikonloput vietän Elisan kanssa Lapualla. Viikot meneekin sitten lukuisten säikkyelokuvien, piirrettyjen ja sarjojen kanssa.
Ollaan nyt katottu monen monta kauhuelokuvaa parin viikon aikana, noiden mun kanssa eläjien kanssa tuolla asuntolalla. Nyt oon tullu siihen tulokseen, että Salla on maailman paskinta saikkyleffojen kattomis seuraa. Se on vähintää paskottu seinille elokuvan loppuun mennessä, kun Sallan adrenaliinitaso nousee kattoon. Säikähdän monesti itsekkin vaan pelkästään Sallaa, kun se saa niitä paskahalvauksia, vaikka koko leffassa ei tapahtuis mitään. Kuitenkin sellaisen kauhuleffa löytäminen, jota minäkin pelästyisin niin, että sydän pysähtyy, on vaikeaa. Katson vaan koomaisin silmin, kun kaikenlaiset yliluonnolliset hihhulit ja tappajat heittävät vertaseinille, ja olo on vaan njäääh-tasolla.
Aloitin tänään taas lukio-opinnot matikan 3. kurssilla. Heräsin jopa klo 06.57 ! Olin jo iha hämmentynyt, kuinka ajoissa mäki voin päästä ylös sängystä. Voishan kai tuohon kouluunki alkaa panostaa, tässä istun tunnilla kirjoittamassa postausta, kun on jo kerran maaliskuu! Pääsiäisloma alkaa keskiviikkona ja mulla nyt on suunnitelmat ihan auki. Joko hukun töihin, lähden pohjoseen tai sitten vaan olen Lapualla. Riippuu toki miten rahatilanne antaa myöten ja saan edes aikaiseksi. Olisi ihana vaan nukkua koko loma, mutta toisaalta huvittais lähteäkkin johonkin tekemään jotain suurta ja ihmeellistä. Onhan tässä jo tarpeeksi maattu aloillaan.
Kolmen vuoden aikana oon vaan junnannu paikoillani, pieniä ylä ja alamäkiä kokiessa. Nyt kaikki on taas niin neutraalisti, kuin olla ja voi. Oikein tylsää meinaa olla. Tässä tilanteessa, jokainen voi kuitenkin katsoa peiliin ja miettiä hiljaa itekseen, miksi on tylsää. Sehän johtuu lähinnä vain itsestään, saako tai jaksaako saada mitään aikaiseksi.
Kolmen vuoden ajalta. Lähdetään 2011, 2012 ja 2013. Muutosta kenties tapahtunu? Voi ko oon joskus ollukki todella todella pyöreäposkinen, niinku tuossa keskimmäisessä. Hiustyyli/väri on vaihtunu ja nyt tämä nykyinen punainen tuntuu omalta. Mitä seuraavaksi?
Totesin aamulla, että mun tämänhetkiset lempikengät, mustat kiilakorko nilkkurit, eivät sovellu millään tavalla kouluun kiirehtimiseen. Ajattelin aamulla siinä tupakkaa polttaen ja puolijuosten koululle käydessä, että kumpa joku pysähtyis ja tarjoais kyytiä. Turha luulo, sain taistella tieni kouluun tuolla pakkasessa. Ei nämä ohuet legginssit kauheasti lämmittäny ja mun villakangastakki imi oikee kylmää ilmaa sisään. Samalla kirosin mun samsung galsxy s3:sen kokoa, kun niveltulehduksen partaalla olevat nakit, eivät vaihtaneet kuulokkeista huutavaa biisiä, vaikka halusin vaihtaa jonku itsemurhamusiikin päälle. Onneksi tuo liukas tie oli mulle ystävällinen ja en joutunu kokoamaan itseäni ruohonjuuritasolta.
Sitä suurta muutosta odotellessa !
- JENNA
