Se ei pelaa joka pelkää

Sanaton olo ja samalla semmonen olo, että sukka irti samantien, kortit pöytään, se ei pelaa joka pelkää.

- jenska

Kylmä kahvi kaunistaa.

Mulla oli hemmetin hyvä idea mitä kirjoittaisin.
Miehet - ahh, aina niin ihana aihe. Kuitenki joku pieni osa minusta huusi, että ei älä kirjota niin. No jätänpä sitte kirjottamatta.
Olisin jopa voinut verrata miehiä pikkulapsiin ja käyttää esimerkkinä mun suurta hoivaamisen halua. Jätänpä senki sitte tekemättä.

Jokatapauksessa minut noiduttiin ( voiko sitä siksi sanoa?) viikonloppuna. Olin vaivautunut, todella vaivautunut tämän naisen sanoista, koska hän osui ihan nappiin ja näki musta kaiken. Olin kuin karvaton märkä koira, siisti vertauskuva, tyhmä virnistys naamalla. Vaivauduin niin suunnattomasti, että jos tilanne olis ollu eri. Olisin varmaa juossut pois :D kovaa. Kasvot varmaa muistutti väritykseltään paloautoa.
Yritin jopa väittää, että eeeei ei se noin ole. No kyllä se vaa on niin. Ei sille voi mitään.

Onneton ken pakenee kun jäädä haluaa

Nyt oon saanu kouluasiat jonkinlaiseen järjestykseen. Kahden vuoden päästä pitäis saada lakki päähän. Ihanaa, kun on opettajia ja rehtori jotka haluaa joustaa ja auttaa mua saamaan tää urakka loppuun. Iso kiitos ja kumarrus kaikille jotka auttaa mua koulujutuissa, kun tää talvi ja sen kylmyys tekee mun olemisesta niin vaikeaa. En kumminkaan jaksa kerätä sääliä tällä, turha surra tää on vaa elämää. Nyt on kumminki suunniteltu jo pitkälle ja tää vaatii ny enää mun panoksen.

Mä en voi käsittää hermoilua, oman navan "hyväilyä" enkä muiden asioihin puuttumista. Okei oon tasan kerran tänä vuonna puuttunu toisten asioihin. Pidin kyllä ihan moraalisesti oikeana tekona.
Tuo oman navan hyväily. Okei, mä otan muut aika paljon huomioon aina. Tiiä si onko se hyvä vai huono asia, oon tähä asti pitäny sitä hyvänä asiana. Nyt oon kumminki ehkä muuttanu mieltäni. Pitäskö munki alkaa vaa miettii omaa persettäni kaikissa päätöksissä ja valinnoissa. Ja alkaa yhtälailla vaa käyttää hyväksi ihmisiä ja olemaan ystävä niille joista on mulle eniten hyötyä. Si ku niistä ei oo mitää hyötyä, si ko mä en niitä tarvi nii vitunkaa väliä siis mitä si. Mun mielestä joitaki asioita pitää oppia unohtamaan ja antamaan anteeksi. Hermoilu ja tuollanen kiukkuaminen ei auta mitään. Sodan haastaminen ei auta mitään. Ja jos mulle on jollain tapaa vihanen nii ois kiva jos siitä tulis puhumaan, eikä vaan pitäis itellää tai pahimmassa tapauksessa jakais muille tätä kovaa informaatiota siitä, että mäki oon vaa ihminen.

Tuollset oman navan hyväilijät on kaikista pahimpia ihmistyyppejä. Ei en ite pystyis olla sellanen. En oo edes ketää miestä käyttäny hyväksi rahallisesti tai muutenkaan. En osaa edes ajatella niin kierosti.

Mulle tuumas eräs herrashenkilö että, "Sun kanssa on varmaa siksi mukava jutella koska oot varmaa se 1 nainen miljoonasta naisesta joka osaa ajatella aivoilla. Jos et olis fiksu, niin en mä istuis täs juttelemassa sulle."
Kiva ko joku on huomannu muutaki ko sen leveen pepsodent hymyn, isot tissit ja suuren kaula-aukon :D

Näin lämpimästi pohdiskellen alko tää viikko. Oon viikonlopun jäljiltä väsynyt mutta elämä on ihanaa jne... :D

Rakkaudella... - JENNA

Hölläily

Hieno päivä takana. Kaikki kiireellinen hoidettu pois alta. Maanantaina paluu arkeen tän monen viikon hölläilyn jälkee. Vaikka tää on ollu välillä kaukanaki hölläilystä.

Ilta menee taas nätisti Väiskissä. 

Sitte pikkusen kuvaa mun härmäläisestä Pulla-kissasta. Raukka pieni oli asustellu härmässä baarin terassin alla, ja me käytiin hakemassa pikkunen sieltä. Eli joo villikissan pentu. Oikein mukavasti kasvanut ja kesyyntynyt karvapallo :) saatiin eläinlääkäriltäkin hienosti terveen kisun paperit. Vanha juoppo, vierotus viinasta jatkuu siis edelleen :D 

Maailma on täynnä tekopyhiä ihmisiä. Kuinka joku läskipää hymyilee mullekki tuolla kylillä, ja tulee silittelee olkapäälle. Oikee voi haise ny vitulle. Mä en tarvitte ketään tollasta tekopyhää paskaa taputtelemaan ja sanomaan miten kaikki olis pitäny tehä ja surkuttelemaan. Mulle riittää se että tiiän ite että kaikkee ei voi saada. Ja kuinka oon ollu jakenelle ollu hyvä ystävä/ihminen. On iha sama kuinka joku yrittää olla joku vitun kaksnaamanen paska ja kertoa mun asioita tuolla. Mun asiat on kyllä iha vissiinki varmasti kaikkien tiedossa, että mua on turha lähteä ees uhkailemaan niillä. Mäki osaan antaa takasin, mutta en aina jaksa koska mun on hyvä näin ja mä en tosiaan ole tilivelvollinen kenellekkään :)

hyvää yötä ystävät,

- JENNA

Sitte mä rupeen vetelee

Moikka moikka moikka ! 

Oon ollu niin heikoilla hangilla ja si pikitiellä. Syksyn ja kesän aikana ehti sattua ja tapahtua elämääki suurempia asioita. Ollaan tapeltu, annettu puukkoa, otettu puukkoa, menetetty hiuksia, laitettu vähä lisää hiuksia, sairasteltu, alotettu lukio, taukoiltu lukiosta, vedetty rahat kurkusta alas, tehty kovasti töitä ja ennen kaikkea rakastettu.

Se kesä oli ja meni. Käteen ei jäänyt juurikaan mitään järin positiivista. Positiiviset asiat on, että oon saanu niiiin paljon ihania uusia ja uusia vanhoja ystäviä. On pidetty hauskaa. Itketty ja enemmän naurettu toisiimme nojaten. 

Otin oman vuokrakämpän tuosta Lapuan keskustasta, kun koti ei ollut enää kaikkien perheenjäsenten koti, päätin sitte tehdä oman kodin kahden ihanan kissavauvan kanssa. Asiat on nyt niinku pitääkin, ainakin melkein. 

Miten voi olla, että kaikki tiet johtavat aina Roomaan ? Tätä oon itteltäni koko kesän kyselly. Ja turha reissu oli Roomaan, taas. En ees tiiä mitä olin hakemassa. Koska ei tuntunu missään, siis tunnetasolla. Tunnevammanen and that's it. No can do. Se oli ja meni, taas. Repsahdan vielä, tiedän sen. 

Mua ahdistaa, kun siinä on joku. Ja sitte ahdistaa se, kun siinä ei ole ketään. Mitenkäänpäin ei ole hyvä. Vaadinko liikaa? Annanko liikaa itsestäni vai liian vähä? Petyn kumminkin, vaikka en ole itse päättänyt vielä mitä edes haluan. Ei ole helppoa tässä kellään, tiedetään. 

Oon vaa oppinu että pään lyöminen seinään ei auta. Kiitos rakkaan exäni. 

Olen luonut semmosen kuoren, joka ei välitä. Si osaan pitää sen kulissin, johon ei satu. 

Joskus kun oon miettiny että meneekö mulla hyvin vai huonosti, kysyn kylältä että mitä ne sanoo, miten mulla pitääs mennä. Ei nyt iha oo menny yksiin aina. Mutta hyvinhän tässä, ei siis mitään valittamista. Mulla on uusi tukka päässä, kiitoksen mimmille, kun puolet jäi Vaasan kujille. 

Ensi viikolla palaan kouluun. Taas. Katsotaan miten käy sitte tän opiskelijan, kun tuo koulu ei juurikaan hoksuta, tämän sairauden takia. Sairaus on pistäny niin paljon kapuloita rattaisiin. Lääkkeet ei enää tehoa niinkuin niiden pitäisi. Aika voimaton olo alkaa olla. En kumminkaan luovu korkokengillä kävelystä tai mistään muustakaan jalkoja, selkää ja lantiota rasittavissa liikkeistä. Phah. Vaikka välillä näyttääkin siltä, että ei tästä nyt taas tuu mitää. Vitut niille si. Si ku aletaan tarvittee tekoniveliä nii rauhotun tai viimeistään sitten, kun olen pyörätuolilla Pub Väiskissä ja kaverit lykkää mua eteenpäin :D si voi olla että jää tanssilattiat välistä. 

kattellaa ja ihmetellään !

-JENNA

Haikein terveisin.

SEURAA BLOGLOVINISSA

Kesäloma alkoi. Oli ihana palata Lapualle, kotiin. Ihanaa istua myöhään ystävien kanssa, puhuen vaan kaikesta ja aika rullaa ja rullaa. Rakastan kesää ja rakastan mun ystäviä, sekä perhettä. Mun elämässä on muutama niin tärkeä ja läheinen ystävä, joihin luotan aivan täysin. Joille voin kertoa kaiken, ja jotka kuuntelee mua justiin sillon ko tarvitsen kuuntelijaa. Nämä ihmiset kyllä tietävät, ketä tarkoitan. Olette niin tärkeitä ♥

Mä en ymmärrä ihmisiä, jotka kantaa vihaa sisällään. Vuodesta toiseen. Kuinka joku haluaa pilata omankin elämänsä miettimällä asioita, pohtimalla niitä kaikessa hiljaisuudessa. Omassa päässä pyöritellen. Itse en ole lainkaan pitkävihainen ja annan helposti anteeksi. Osaan suuttua kyllä asioista. Kiihdyn nollasta sataan sekunnissa, ja palaudun melkein yhtä nopeasti.

Mulla on tää krooninen sairaus. Ja oon nyt viimeset 5 pv ollu niin kipeä, että en tiedä tuleeko tässä pian hulluksi. Ensviikolla olis taas lääkäriaika. Tätä sairautta en toivo kenellekkään. On tän kanssa eläminen niin vaikeaa välillä.
Ei sitä osaa arvostaa, kun on terve. En mä ainakaan osannut. Nyt voin sanoa, että ne paremmat jaksot on aina täyttä juhlaa ! Se kun pystyy hengittämään kunnolla, kävelemään ja olemaan niinku normaalisti. Tätäkään ei voi rahalla ostaa, siis terveyttä. Pitäkää ny helvetti huoli omasta terveydestä, kun se vielä on kunnossa. Itsehän en valinnut tätä sairautta, en pystynyt millään lailla vaikuttamaan siihen. En pysty juuri millään lailla vaikuttamaan siihen, olenko kipeä vai en. Ei se kysele.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, mun erittäin hyvä ystävä oli onnettomuudessa. Nyt toivon vain hänelle kaikkea parasta. Kuinka kaikki voikaan tapahtua silmänräpäyksessä. Omassa kaveriporukassa. Oot rakas monen ajatuksissa joka päivä, sä oot taistelija, ja voitat tämänkin erän ! ♥

Kaikki kasaan ja kotio ! Että oli kyl siivoamista ja pakkaamista. 

Nyt sitä biitsiä pojat !

Se tunne ko tajuat että oot ollu viimenen ehtoollinen... HYTTYSILLE ! Yliherkkyys on kivaa.

Kesäisiä ilmoja ja kaikkee ihanaa jokaiselle ! ♥

JENNA

kipikipikipi

Nyt oon ollu varmaa kerranki kameran etupuolella, Sallan kanssa. Oosa nappas meistä pari fotoo. 

Mahtavan lämpimät kelit ollu ja mäki iha naamasta palanu jo, onneks laskeutuu pikkuhiljaa pikkuhiljaa.

Ensviikolla luovutetaan avaimet, kerätään kamat ja painutaan Lapualle. Aika haikeeta. No toisaalta kivaa ko alkaa loma ja kaikkee ja kesä tulee ja kaikkee :D 

Ollaan me vaan supersöpöjä salben kans ! :) Ja oli kyl paras kuvien ottaja ikinä kiitti Oosa ! :)

aurinkoa

HOLA!

Viikonloppu on mennyt tuomaroiden ja ystävien kanssa Lapuan kylässä. Vaasassa olin eilen tuomaroimassa Roosan kanssa. Oli kiva rauhallinen peli ja oli ihan hirveän kuuma! Tuomaritakissa menee kaulas semmonen vetoketju niin jätin sen auki, kun oli niin kuuma, enkä ollut laittanu tuomaritakin alle mitään paitaa, niin paloin kyl kivasti kaulasta. Kaulassa on nyt sellanen punainen kolmio. Tosi kiva juttu :D

Ihanat kesäilmat ollu :) Suomen kesä on kyl iha kiva, joskus tälläsinä päivinä. Sitte kun pitääs olla lämmin nii si on kumminkin vaa iha hemmetin kylmä. Mulla ois kauhee matkakuume, pitääs varmaa kattella si jos jotain keksis loppusyksystä. 

Euroviisuja ja jääkiekkoa. Mulla meni nyt ihan ohi tuo Ruotsi-Suomi peli. Olin tuomaroimassa. Paluumatkalla kuunneltiin kolmas erä. Ja ei niinku millään ! Aivan tehotonta, ja missä oli koko helvetin yritys?

Sitte ne hemmetin euroviisut. Oikeasti, Suomi on aina median mukaan kauheen suosittu ja saa kannatusta sieltä ja täältä. Sitte c'moon oikeesti, ei edes 10 joukkoon. Oikeasti aika säälittävää ja mun henkilökohtainen mielipide on että koko euroviisuehdokkaan Krista Siegfridsin biisi "Marry me", on vain erittäin ärsytävä lallatus, joka jää soimaan päähän :D Pisteet kumminkin tyttösuudelmasta, tasa-arvosiestistä!

Euroviisut on muutenki vaan kilpailu siitä kellä on erikoisin show, biisihän on melkee yhdentekevää. Suurinosa kumminkin jäljittelee aina kumman paljon viimevuoden voittajaa. Oikeastaan iha yhtä tyhjän kanssa koko kisa :D

Nyt tää mun sunnuntai köllöttely jatkuu :) ei mulla oikee mitää erikoista tekemistä oo tänään, Kauhajoelle meen kylläkin nyt illasta.

TAAS

HAU !

Viikonloppu meni oikeastaan ihan siivillä. Perjantaina olin vaan katselees kavereita ja yöllä piti hakea velipoika ja sen 2 kaveria Kuortaneelta. Ne oli käyny kattomas Tampereella jääkiekkoa. Toista kertaa en kyllä mene! Hieno siinä oli se, kuinka yksi poika heilui etupenkillä toimien DJ'nä ja mä yritin siinä si ajaa suoraan ja töniä sitä samalla takapenkille. Muutaman pysähdyspaikan kanssa 30km matka meni ihan jees! Ja voi ku jotku ihmiset onki ärsyttäviä päissään.... en minä vaan ole...

Lauantaina oltiin isän äidin 70-vuotis syntymäpäivillä. Oli mukava nähdä serkkuja ja sukulaisia. Silleen rennot juhlat oli, kun vain lähimpien sukulaisten kanssa. 

Me kuitenkin lähdettiin serkun kanssa siitä vielä jatkamaan Seinäjoelle Komiaan. Hauska ilta oli ja serkkutytylläki oli ihan hauskaa. Mun jalat kyl tiesi aamulla, että tanssittu on. 9cm korkokengät kosti mulle sitten aamulla ja vielä tänäänkin tuntuu, että tanssilattialla ollaan pyörähdelty hyväksi. Puhuttiin siitä serkun kanssa, kuinka miehet oikeasti käyttää maailman tyhmimpiä iskureploja baareissa :D

"Käyksä usein täällä?" "Oonko mä nähny sut jossain aikasemminki?" "Tunnetaanko me jostain?" "Muistatko mua?" Tuli taas tutuksi.

Sunnuntaina kävin vahtaamassa taas pesäpalloa. Voi kun mun tekis oikeasti mieli lähtiä vielä kokeilemaan onnistuuko se näillä käsillä vielä. Eihän se auta oikeastaan ko vain kokeilla. Uusi lääke on auttanu tosi hienosti. Kipeenä en oo ollu, ko vaan varpaasta ko Timo kiikku sen päälle tuolilla.

Että mä oon taas niin ylpee itestäni. Sain tuotua kaikki urheiluvaatteet Kauhajoelle, jos nyt olis suuremmat mahdollisuudet liikuttaa itseään :) Viimeviikolla uskalsin lähteä jo käymään lenkillä. Kyllä sen huomaa juostessa, että edellis kerrasta on aikaa, ja muutaki on vedetty ko vaan porkkanaa ja mehua. Alko kylmä ilma tuntua nii hyvältä hengittää että....

Huomenna sitten juhlitaan taas. En vaan nyt vieläkään tiedä mitä, mutta juhlitaan kumminkin. Kai tämäki asia ehtii vielä selvitä mulle tässä vuorokauden aikana. 

Mä oon taas niin lähteneen näkösenä. 

Joku lupas tarjota ensimmäisen kierroksen... 

KATTO NIIN NIIN

- JENNA

Hohdokas maailma.

Oon kauheesti ollu suuren inspiraatio kärpäsen tyrkyllä, mutta ei oo purru. Nyt taas puree, ja ihana kirjoittaa pitkän pitkän ajan jälkeen.
Oikeastaan, mitään erikoista ei ole tapahtunut. Täytin vuoden alussa 18, ja sitten ollaan menty tyylillä kauhajoella, lapualla, kauhajoella, lapualla jne... Ei siis kauheen hohdokasta. Viikonloput vietän Elisan kanssa Lapualla. Viikot meneekin sitten lukuisten säikkyelokuvien, piirrettyjen ja sarjojen kanssa.

Ollaan nyt katottu monen monta kauhuelokuvaa parin viikon aikana, noiden mun kanssa eläjien kanssa tuolla asuntolalla. Nyt oon tullu siihen tulokseen, että Salla on maailman paskinta saikkyleffojen kattomis seuraa. Se on vähintää paskottu seinille elokuvan loppuun mennessä, kun Sallan adrenaliinitaso nousee kattoon. Säikähdän monesti itsekkin vaan pelkästään Sallaa, kun se saa niitä paskahalvauksia, vaikka koko leffassa ei tapahtuis mitään. Kuitenkin sellaisen kauhuleffa löytäminen, jota minäkin pelästyisin niin, että sydän pysähtyy, on vaikeaa. Katson vaan koomaisin silmin, kun kaikenlaiset yliluonnolliset hihhulit ja tappajat heittävät vertaseinille, ja olo on vaan njäääh-tasolla.

Aloitin tänään taas lukio-opinnot matikan 3. kurssilla. Heräsin jopa klo 06.57 ! Olin jo iha hämmentynyt, kuinka ajoissa mäki voin päästä ylös sängystä. Voishan kai tuohon kouluunki alkaa panostaa, tässä istun tunnilla kirjoittamassa postausta, kun on jo kerran maaliskuu! Pääsiäisloma alkaa keskiviikkona ja mulla nyt on suunnitelmat ihan auki. Joko hukun töihin, lähden pohjoseen tai sitten vaan olen Lapualla. Riippuu toki miten rahatilanne antaa myöten ja saan edes aikaiseksi. Olisi ihana vaan nukkua koko loma, mutta toisaalta huvittais lähteäkkin johonkin tekemään jotain suurta ja ihmeellistä. Onhan tässä jo tarpeeksi maattu aloillaan.

Kolmen vuoden aikana oon vaan junnannu paikoillani, pieniä ylä ja alamäkiä kokiessa. Nyt kaikki on taas niin neutraalisti, kuin olla ja voi. Oikein tylsää meinaa olla. Tässä tilanteessa, jokainen voi kuitenkin katsoa peiliin ja miettiä hiljaa itekseen, miksi on tylsää. Sehän johtuu lähinnä vain itsestään, saako tai jaksaako saada mitään aikaiseksi.

Kolmen vuoden ajalta. Lähdetään 2011, 2012 ja 2013. Muutosta kenties tapahtunu? Voi ko oon joskus ollukki todella todella pyöreäposkinen, niinku tuossa keskimmäisessä. Hiustyyli/väri on vaihtunu ja nyt tämä nykyinen punainen tuntuu omalta. Mitä seuraavaksi?

Totesin aamulla, että mun tämänhetkiset lempikengät, mustat kiilakorko nilkkurit, eivät sovellu millään tavalla kouluun kiirehtimiseen. Ajattelin aamulla siinä tupakkaa polttaen ja puolijuosten koululle käydessä, että kumpa joku pysähtyis ja tarjoais kyytiä. Turha luulo, sain taistella tieni kouluun tuolla pakkasessa. Ei nämä ohuet legginssit kauheasti lämmittäny ja mun villakangastakki imi oikee kylmää ilmaa sisään. Samalla kirosin mun samsung galsxy s3:sen kokoa, kun niveltulehduksen partaalla olevat nakit, eivät vaihtaneet kuulokkeista huutavaa biisiä, vaikka halusin vaihtaa jonku itsemurhamusiikin päälle. Onneksi tuo liukas tie oli mulle ystävällinen ja en joutunu kokoamaan itseäni ruohonjuuritasolta.

Sitä suurta muutosta odotellessa !
- JENNA